post

Osa 4: Palermo, croissantit, ja kaivonkannet

Tässä blogipostauksessa selviää, miksi kutsun Huvikummun kaveria Leidi Luovaksi (joka vastaa kanssani blogin kuvituksesta).
Täytyy sanoa, että kyllä uni maistui kuivalla maalla. Nukuimme lähes kellon ympäri ja saimme herätä lämpimään auringonpaisteeseen, joka muuttui päivän aikana paahtavaksi kuumuudeksi. Kapteeni päätti jäädä veneelle, joten pakkasimme Leidi Luovan kanssa kangaskassimme (vaikka Kapteeni kyllä yritti antaa meille mummokärryt mukaan kauppareissua varten), ja lähdimme kaupunkikierrokselle.
Meillä oli kaksi tehtävää: käydä ruokakaupassa ja ostaa aamuksi croissantit. Halusimme nähdä kaupunkia, ja päätimme kuljailla ensin, käydä syömässä ja hoitaa ruokavarston täydennys viimeisenä.
image
Sunnuntaikirppis.
Astuttuamme sisään kaupunkiin olimme keskellä tien varteen nostettuja pöytiä, ja jalkakäytävälle aseteltuja tavaroita. Kesti hetken oivaltaa, että kyseessä oli isompi tapahtuma, joka levittäytyi usealle kadulle ja aukiolle. Tarjolla oli kaikkea antiikista ampuma-aseisiin ja legoista la Traviataan. Huvikumpu katseli esineitä, Leidi Luova katseli muotoja. Huvikumpu pysähtyi vanhojen korttien eteen, Leidi Luova nuottien. Huvikumpu bongasi puun, Leidi Luova puun oksista valuvat oksistopilarit.
image
imagePuu.
Puu oli valtava, liki epätodellinen. Sen oksisto roikkuivat kasvustot matkasivat määrätietoisesti maata kohti. Huvikummun piti päästä puun luokse, halaamaan. Päätimme kiertää puistoa ympäröivän aidan ja mennä puun luokse. Yritimme saada sisäänkäynnin lähistöllä sijaitsevasta kahvilasta lattekahvit mukaan. Saimme espressot maitovaahdolla ulkoterassille nautittaviksi. Huvikummun italiankielentaidoissa oli selkeästi parannettavaa.
image
Ristoro la Galleria Eventi.
Emme loppujen lopuksi koskaan päässeet puun luokse, mutta löysimme ihanan ravintolan, jossa söimme lounaaksi todella maukkaat pastat. Pesto oli itsetehtyä, ja sen mantelit rouskuivat hampaissa. Miekkakalaa maustoi limekastike. Leidi Luova ihasteli pöydän ja kiviseinän muodostamaa värimaailmaa ja yläpuolella sijaitsevien parvekkeiden carrara-marmoripohjaa. Leidi Luova kertoi kaivonkansien kuvioista, ja pysähtyi kuvaamaan kivilaattojen väliin joutuneita sirpaleita. “Diamonds are forever”, hän kommetoi. Huvikumpu ihmetteli  ihastuneena.

image image

Söimme seesteisen liki parin tunnin lounaan ja huomasimme että meille tulee kiire kauppaan ja takaisin veneelle. Olimme suunnitelleet lähtevämme liikenteeseen neljältä; purjehtisimme läpi yön ja saapuisimme aamulla Messinan salmeen. Salmeen oli hyvä tulla valoisaan aikaan, sillä laivaliikenne salmella olisi vilkasta. Kauppaa oli todella vaikea löytää, vaikka kaikki ihmiset tuntuivat osoittavan sen olevan “vasemmalla kulman takana”. Saimme lopulta täydennettyä ruokavarastomme Carrefourista, joka sijaitsi lähellä satamaa. Croissantit jäivät ostamatta, vaikka Leidi Luova elätteli “miestuuria”, eli sitä että viimeisestä kadunkulmasta löytyisi juuri se pieni leipomo.

image

image
image
Kapteeni oli tällä välin käynyt tankkaamassa ja löysimme veneen vähän matkan päästä siitä, mihin me sen jätimme. Starttasimme klo 15.45 seuraavalle yöpurjehduksellemme kohti Messinaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *