post

Osa 5: Ukkosta uhmaten

Keli oli kuin linnunmaitoa (tämän sanonnan olen oppinut mieheltäni). Lähdimme kohti itää ja jätimme Palermon sataman ja auringon taaksemme. Tuuli tuli pian esiin lahden takaa ja puhalsi takaa vasemmalta sivumyötäisesti. Otimme suunnan kohti Messinan salmea, ja Kapteeni vetäytyi iltalevolle kerätäkseen voimia yövuoroon. Kapteeni antoi miehistölle täydet valtuudet: “pitäkää vene pinnalla, muuten saatte tehdä mitä vain”, kuului perähytistä.
Aallokko keinutti venettämme, joka rullasi tasaiseen tahtiin. Pääsimme Leidi Luovan kanssa kokeilemaan taitojamme. Hienosäädimme isoa purjetta, mittasimme ja viilasimme kurssia, seurasimme tuulen nopeutta ja suuntaa. Puuskissa tuuli ylsi 13 m/s, ja keskivauhtimme kapusi n. 7 solmuun. Me purjehdimme!
Ja sitten tulivat delfiinit. Niitä oli neljä ja ne hyppelivät veneen vieressä, kuin leikkien sen kanssa. (Kapteeni kertoi kuullensa unen läpi meidän huudahdukset). Delfiinit tuntuivat nauttivan aallokoista; meille ne välittyivät lähinnä veneen keinumisena (rullaamisena). Seurasimme, kuinka tuuli nostatti tasaisesti aaltoja yhä korkeammiksi, ja kuinka pilvimassat kerääntyivät horisonttiin taaksemme. Katsoimme auringonlaskun (meille on muodostunut Leidi Luovan kanssa tavaksi katsoa auringonlaskut ja -nousut ja ajoittaa nukkuminen jotenkin näiden väliin). Alkoi pimetä, ja myrsky lähestyi.
Kapteeni kehoitti meidät hyttiin ottamaan levot ennen yöllistä vahtivuoroa. Vene rullasi kuin Linnanmäen vuoristorata. Lepäsin pimeässä hytissä kuunnellen, kuinka aallot löivät veneen laitaan, ja kuinka tuuli ulvoi mastossa. Kuuntelin astioiden kolinaa, ja tavaroiden liikkeitä laineiden tahdissa. Olin kiitollinen siitä, että huono olo ei tullut takaisin (tätä pelkoa kannoin mukanani joka kerta kun lähdimme satamasta). Könysimme vuoronvaihtoon kymmeneltä illalla, ja Kapteeni luovutti veneen ohjauksen meille salamoiden välkehtiessä veneen takana sekä mantereella, veneen oikealla puolella. Saimme Kapteenilta sadehaalarit (jotka olivat kuulemma alunperin tarkoitetut moottoripyöräilyyn), ja yllätyin, kuinka Kapteeni vetäytyi unten maille luottavaisin mielin.
Tuuli oli yltynyt, aallokko kasvanut, ympärillä salamoi, ja saderintamat pyörivät veneen edessä, sivuilla ja takana. Meri oli musta, kuunsilta laskeutui eteemme mustien pilvien lomasta. Tässä hetkessä oli epätodellista olla.

image

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *