post

Osa 6: Viiniä kaloille ja Raamatun ensisanat

Kapteeni: Alussa maa oli tyhjä ja pimeä ja sen päällä leijui Jumalan henki, eikun enkeli..
Miehistö: Ensimmäisenä päivänä Jumala loi taivaan ja maan.
Raamattu.fi: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja jumalan henki liikkui vetten yllä.

image

Venejutut.
Veneellä on aikaa; pysähtyä hetkeen, tuijottaa horisonttiin, ihailla aaltojen rytmiä – ja jutella. Meille kolmelle on alkanut kerääntyä venejuttuja. Tiedättehän, sellaisia ‘tässä ja nyt’ -hetkistä kumpuavia ilmaisuja, jotka otetaan käyttöön myös laajemmin. Kun horisontissa aukeavaa maisemaa, jossa auringon säteet laskeutuvat meren ylle pilvien takaa on mahdoton sanoin kuvata, on lähes väistämätöntä ottaa käyttöön pyhät sanat. Nämä sanat saavat uuden elämän ja merkityksen meidän matkallamme. Kun myöhemmin saavumme satamaan, jossa kirkonkellot toivottavat meidät tervetulleeksi, on vertauskuvien sanapaletti valmis. Venejuttu on syntyt.
Toinen ehdoton venejuttu on kalat ja niiden ruokinta. (Tähän juttuun liittyy myös Huvikummun kannalta haasteellisia eettismoraalisia pulmia, kuten kohta selvinnee). Satamissa kalat saavat tuoretta, pehmeää leipää, jonka Kapteeni on jemmannut Huvikummulta ja Leidi Luovalta, ja säästänyt kaloille. (Mainittakoon tässä myös se, että leivän loppuminen tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että miehistön leipä loppuu, ei kalojen). Toinen tapa ruokkia kaloja on keskellä aavaa merta. Kapteenin käskystä kaloille ovat lentäneet appelsiinien kuoret ja aamukahvit, kapriksien tölkkiliemi ja jäätyneet salaatinlehdet. Pitkällä purjehduksella orgaanisen aineksen säilöminen kuumassa ja kosteassa veneessä on hankalaa. Tilaa on vähän ja roskat pakataan tiiviisti jokainen milli hyödyntäen: fantatölkeillä on oma taittamistekniikka, jogurttipurkit puristetaan sisäkkäin, vesipulloista otetaan ilma pois ja suljetaan korkilla, voipurkkiin säilötään pikkuroskia ja kansi suljetaan tiivisti kiinni, ennen kuin purkin voi heittää pois. (Kapteeni, huom! hyppää seuraavan lauseen yli). Huvikumpu yrittää kuitenkin uhmata käskyä ruokkia kaloja (ja näin ollen rehevöittää Välimerta), ja jemmailee kananmunankuoria ja teepusseja pieniin koloihin roskiksen pohjalle.

image

Messinan salmi.
Olimme vaihtaneet vahtivuoroa yhden ja kahden välillä yöllä. Jätimme Kapteenin hitaasti väistyvän, viimeiset kolme tuntia venettä kiertävän myrskyn keskelle. Vannotimme Leidi Luovan kanssa kapteenia herättämään meidät, jotta Kapteeni ehtisi vielä torkahtaa ennen saapumistamme Messinaan. (Ei herättänyt, vaan valvoi itse lähes vuorokauden putkeen). Meidän oli tarkoitus mennä ankkuripaikalle ennen salmea pulahtamaan aamu-uinnille. Päivän herätessä myrskyn jäljiltä pilvimassa peitti taivaan, tuuli puhalsi purjeisiin ja veneemme lipuu määrätietoisesti kohti salmea. Ankkuripaikka ei houkutellut uimaan (vieressä oli telakka ja ilma oli viileä), joten painelimme salmea kohti. Salmi avautui huikeana edessämme. Virtaukset tekivät mereen kuvioita, veden pinta vaihtui sileästä kuohuvaan (vesi kiehui, sanoi Kapteeni). Livuimme salmea pitkin ja katoimme sitlooraan (Leidi Luovan sanavarastossa sitloota) aamupalan. Lossit, rahtilaivat, autolautat ja konttilaivat ympäröivät Kapteenin, Huvikummun ja Leidi Luovan, kahvi tuoksui ja meri kuohui. Hetki oli ainutlaatuinen.
image
image
image
image
imageUinti Taorminan laguunissa.
Pysähdyimme yhdeksän mailia ennen määränpäätämme ankkuriin. Kapteeni patisti Huvikummun ja Leidi Luovan turkoosin väriseen veteen, tosin kovin pitkää suostuttelua ei tarvittu. Yksi, kaksi, kolme ja hyppy. Siellä he ovat, niin tyytyväisinä kuin kaksi äitiä reissussa voivat olla. (Seuraavana päivänä Huvikumpu ja Leidi Luova ajoivat Taorminaan ja katsastivat laguunit ylhäältäpäin.)
image
image
imageViinit Riposton kaloille.
Saavuimme kuuden aikaan illalla satamaan Etnan kupeessa sijaitsevaan Riposton kylään. Kapteeni oli hankkinut meille venepaikan Porto dell’Etnan satamasta, missä meitä oltiin vastassa. Huvikumpu pääsi vetämään simpukoita täynnä olevaa moorin köyttä, Kapteeni varoitti juuri ajoissa kasvoille ruikkivista simpukoista, jotka pruittalivat merivettä sitä mukaan kun köysi nousi vedestä. Lahdimme illalliselle Giuseppen (keneltä tulisimme seuraavana päivänä vuokaraamaan auton ja ajamaan tulivuorelle) suosittelemaan ravintolaan, jonka Huvikumpu bongasi hämyiseltä sivukujalta. Kapteeni oli epäileväinen (Huvikumpu on tunnettu erilaisista päähänpistoistaan, mutta myös bongaustaidoistaan ja erityisesti intuitiostaan joka on johdattanut hänet ja Leidi Luovan, sekä Huvikummun ja tämän miehen moniin unohtumattomiin seikkailuihin, joita Kapteeni ei osaa aavistaa) eikä suostunut astumaan sisään muurien takaa aukeavalle karulla sivukujalla sijaitsevalle sisäpihalle. Kiersimme seuraavalle kadulle, mistä löytyi kyseisen ravintolan pääsisäänkäynti. Illallistimme maukkaat merenelävistä koostuvat illalliset, ja Kapteeni söi pasta Carbonaran, joka oli myös maukasta (niin että lautanen tyhjeni). Huvikumpu bongasi listalta Sisilialaisen kuohuvan luomuroseviinin, joka oli todella maistuvaa.
image
image
imageVeneelle tultaessa on muodostunut perinteeksi ottaa vielä ‘iltamyssyt’ ennen nukkumaan menoa. Huvikumpu ja Leidi Luova ottivat hömpsyt valkkarista, ja fiilistelivät tunnelmaa vielä Kapteenin nukkumaanmenon jälkeen. Viimeinen tilkka Huvikummun lasista lorahti kaloille. On vain kohteliasta tarjota myös naapurille iltahömpsyt.

2 thoughts on “Osa 6: Viiniä kaloille ja Raamatun ensisanat

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *