Osa 9: Last stop, Lefkas

Mies lähestyi varovasti pöytää, jolle oli pinottu kasa servettejä. Hänen naamansa vääntyi hetkeksi asentoon, jota on vaikea kuvailla. Ilme oli yhdistelmä pelästyneisyyttä, inhotusta, ihmetystä, ja näyttelemistä. Mies vavahti taaksepäin ja naurahti. Kaksi nuorta naista katsoivat taka-alalla. Leidi Luovan selkä katosi näkyvistä, ja minä jatkoin matkaa ohi ravintolan, missä kyseinen kohtaus oli käynnissä. Kävelin pöydän ohi kuin hidastetussa filmissä ja katsoin sen reunalla seisovaa jättimäistä torakkaa. Aamu oli viileä, kiedoin kaulalla olevaa pyyhettä tiukemmin ympärilleni ja jatkoin matkaa suihkuhuoneeeseen. Kohta istuisimme bussissa matkalla Ateenan lentokentälle; oli kotiin paluun aika.

image Continue reading “Osa 9: Last stop, Lefkas”

Osa 8: Kun voit nukahtaa linnunrata kattonasi

Viimeinen legimme, eli matkaosuus, on tähän asti tehdyistä osuuksista pisin, noin 300 nm (nautic miles). Olemme tulleet tätä osuutta nyt kaksi vuorokautta, ja arvioitu saapumisaikamme Lefkasiin on iltapäivällä. Aika on edessä päin pidempi, kuin takana päin; kun Kreikan saaristo tuli tänä aamuna esiin, niin yli vuorokauden kestänyt avomeripurjehdus tuntui enää vain lyhyeltä hetkeltä. Nyt katselemme ihastellen lukuisia horisontissa näkyviä purjeita ja saarien muotoja, analysoimme kasvillisuuden koostumusta ja kukkuloiden väriskaaloja. Jopa Kapteeni, joka kuunteli reissun alussa huvittuneena Huvikummun ja Leidi Luovan hurmioitumista muodoista ja harmaasävyistä, alkoi osoitella innoissaan vierekkäin seisovia, vihreän puukasvillisuuden peitossa olevan ja harmaan kiven peittämän, vuorten rinteitä. Yhtäkkiä oli paljon katseltavaa ja tutkittavaa. Continue reading “Osa 8: Kun voit nukahtaa linnunrata kattonasi”

Osa 7: Turistina Etnalla ja Taorminassa

Tänään oli se päivä, kun Kapteeni vei meidät Etnalle. Leidi Luova pääsi näyttämään ajotaitojaan (ja myöhemmin myös kehittyneitä tööttäystaitojaan), ja Huvikumpu koitti parhaansa mukaan käyttää dialogitaitojaan Kapteenin navigaattorin ymmärtämiseksi. Seurasimme letkassa turistibussia lähes tulivuoren huipun kupeeseen, mistä jatkoimme köysiradalla seuraavalle etapille, josta lähti kuljetus minibussijeepillä (tämä ei varmasti ole virallinen nimitys kyseiselle ajoneuvolle, mutta Huvikummun mielestä ajokki oli isompi kuin jeeppi ja katu-uskottavampi kuin pelkkä minibussi) huipulla sijaitsevien kraatereiden luokse. Continue reading “Osa 7: Turistina Etnalla ja Taorminassa”

Osa 5: Ukkosta uhmaten

Keli oli kuin linnunmaitoa (tämän sanonnan olen oppinut mieheltäni). Lähdimme kohti itää ja jätimme Palermon sataman ja auringon taaksemme. Tuuli tuli pian esiin lahden takaa ja puhalsi takaa vasemmalta sivumyötäisesti. Otimme suunnan kohti Messinan salmea, ja Kapteeni vetäytyi iltalevolle kerätäkseen voimia yövuoroon. Kapteeni antoi miehistölle täydet valtuudet: “pitäkää vene pinnalla, muuten saatte tehdä mitä vain”, kuului perähytistä. Continue reading “Osa 5: Ukkosta uhmaten”

Osa 4: Palermo, croissantit, ja kaivonkannet

Tässä blogipostauksessa selviää, miksi kutsun Huvikummun kaveria Leidi Luovaksi (joka vastaa kanssani blogin kuvituksesta).
Täytyy sanoa, että kyllä uni maistui kuivalla maalla. Nukuimme lähes kellon ympäri ja saimme herätä lämpimään auringonpaisteeseen, joka muuttui päivän aikana paahtavaksi kuumuudeksi. Kapteeni päätti jäädä veneelle, joten pakkasimme Leidi Luovan kanssa kangaskassimme (vaikka Kapteeni kyllä yritti antaa meille mummokärryt mukaan kauppareissua varten), ja lähdimme kaupunkikierrokselle. Continue reading “Osa 4: Palermo, croissantit, ja kaivonkannet”

Osa 3: Elämä voittaa ja saapuminen Palermoon

Koko yön kestänyt tuuli oli jättänyt jälkeensä aallot, jotka seurasivat meitä sinnikkäästi aamusta asti. Ne painoivat venettämme sivukeinuun. Tänä aamuna näin ensimmäisen delfiinin. Se pyrähti muutamalla hypyllä veneemme vierestä ja kohtaaminen oli pian ohi. Vähän myöhemmin näin merikilpikonnan kelluvan aaltojen mukana, ja pohdimme minneköhän se oli menossa. Leidi Luova ajatteli että konna varmaan kopsahtaa jossain vaiheessa rantaan ja löytää sieltä partnerin. Ympärillämme ei näkynyt muuta kuin merta. Pikkuhiljaa uskalsin jo alkaa toivoa, että pahoinvointini ei palaisi.  Continue reading “Osa 3: Elämä voittaa ja saapuminen Palermoon”

Osa 2: Cagliari ja lähtö

Saavuimme Cagliariin juuri sopivasti illallisaikaan. Huvikumpu (kutsun itseäni tästä lähtien tällä lempinimellä, jonka sain rakkaalta aviomieheltäni ja myöhemmin myös Martalta) oli vaihtanut lippumme aikaisempaan koneeseen. Tapasimme perillä Kapteenin (joksi tästä eteenpäin nimitän isääni) Via Romalla (joita muuten on jokaisessa Italian kaupungissa, joten kannattaa varmistaa, että kyseessä on oikea kylä treffejä sovittaessa), ja jatkoimme matkaamme pieneen ravintolaan. Continue reading “Osa 2: Cagliari ja lähtö”

Osa 1: Alku

Kaikki kävi kovin nopeasti. Siis se, että olemme nyt täällä lipumassa tasaista vaihtia kohti Palermon satamaa ohi Sisilian kalliovuorten. Meitä on täällä minun lisäkseni ystäväni Martta ja isäni Pepe. Ja syy miksi olemme täällä on se, että asiat vain sattuivat loksahtamaan kohdilleen jotenkin hyvin epätodellisen mutkattomalla tavalla. Continue reading “Osa 1: Alku”