Osa 9: Last stop, Lefkas

Mies lähestyi varovasti pöytää, jolle oli pinottu kasa servettejä. Hänen naamansa vääntyi hetkeksi asentoon, jota on vaikea kuvailla. Ilme oli yhdistelmä pelästyneisyyttä, inhotusta, ihmetystä, ja näyttelemistä. Mies vavahti taaksepäin ja naurahti. Kaksi nuorta naista katsoivat taka-alalla. Leidi Luovan selkä katosi näkyvistä, ja minä jatkoin matkaa ohi ravintolan, missä kyseinen kohtaus oli käynnissä. Kävelin pöydän ohi kuin hidastetussa filmissä ja katsoin sen reunalla seisovaa jättimäistä torakkaa. Aamu oli viileä, kiedoin kaulalla olevaa pyyhettä tiukemmin ympärilleni ja jatkoin matkaa suihkuhuoneeeseen. Kohta istuisimme bussissa matkalla Ateenan lentokentälle; oli kotiin paluun aika.

image Continue reading “Osa 9: Last stop, Lefkas”

Osa 8: Kun voit nukahtaa linnunrata kattonasi

Viimeinen legimme, eli matkaosuus, on tähän asti tehdyistä osuuksista pisin, noin 300 nm (nautic miles). Olemme tulleet tätä osuutta nyt kaksi vuorokautta, ja arvioitu saapumisaikamme Lefkasiin on iltapäivällä. Aika on edessä päin pidempi, kuin takana päin; kun Kreikan saaristo tuli tänä aamuna esiin, niin yli vuorokauden kestänyt avomeripurjehdus tuntui enää vain lyhyeltä hetkeltä. Nyt katselemme ihastellen lukuisia horisontissa näkyviä purjeita ja saarien muotoja, analysoimme kasvillisuuden koostumusta ja kukkuloiden väriskaaloja. Jopa Kapteeni, joka kuunteli reissun alussa huvittuneena Huvikummun ja Leidi Luovan hurmioitumista muodoista ja harmaasävyistä, alkoi osoitella innoissaan vierekkäin seisovia, vihreän puukasvillisuuden peitossa olevan ja harmaan kiven peittämän, vuorten rinteitä. Yhtäkkiä oli paljon katseltavaa ja tutkittavaa. Continue reading “Osa 8: Kun voit nukahtaa linnunrata kattonasi”

Osa 7: Turistina Etnalla ja Taorminassa

Tänään oli se päivä, kun Kapteeni vei meidät Etnalle. Leidi Luova pääsi näyttämään ajotaitojaan (ja myöhemmin myös kehittyneitä tööttäystaitojaan), ja Huvikumpu koitti parhaansa mukaan käyttää dialogitaitojaan Kapteenin navigaattorin ymmärtämiseksi. Seurasimme letkassa turistibussia lähes tulivuoren huipun kupeeseen, mistä jatkoimme köysiradalla seuraavalle etapille, josta lähti kuljetus minibussijeepillä (tämä ei varmasti ole virallinen nimitys kyseiselle ajoneuvolle, mutta Huvikummun mielestä ajokki oli isompi kuin jeeppi ja katu-uskottavampi kuin pelkkä minibussi) huipulla sijaitsevien kraatereiden luokse. Continue reading “Osa 7: Turistina Etnalla ja Taorminassa”